Pariisissa 3/3
Nyt tämä tarina saa vihdoin loppunsa. Ja juttua riittääkin yllin kyllin :)Torstai 27.12.2012
Créme bruleeta elokuvamaisemissa. Päivällä lähdimme liikenteeseen metrolla (minulla oli puhelimessa ladattuna Pariisin metrokartta-appsi, mikä osoittautui todella loistavaksi apuriksi). Menimme Pariisin 18. arrondissementtiin Montmartean kaupunginosaan. Tämä kaupunginosa on ollut mm. taiteijoiden suosiossa jo yli 100 vuotta. Siellä on muutama nähtävyys, joka oli ihan must nähdä:- Moulin rouge
- Amélie-kahvila
Moulin Rouge (punainen mylly) on Boullevard Clichyllä sijaitseva tunnettu kabaree. Siitä on muodustunut ranskalaisen kulttuurin ja vuosisadan vaihteen pariisilaisen boheemielämän symboli! Nykyään se tarjoaa tanssiesityksiä uteliaille turisteille. Emme menneet katsomaan kyseistä esitystä ja tyydyimme katsomaan sitä ulkoa, kun sisällekkään ei päässyt. Sinänsä sen näkeminen oli mielestäni pettymys! Matala 1970-luvulla rakennetun näköinen lättänä talo, jossa lastulevystä rakennettu punainen tuulimylly päällä!
Moulin Rougesta suuntasimme ylös katua kohti kahvilaa, joka on lempielokuvastani Améliesta tuttu. Paikka oli aivan ihana, toki ei niin iso kuin se elokuvassa näyttää, eikä tuttua tupakkapistettä ollut - yllätys yllätys. Kahvila oli täynnä turisteja sekä paikallisia lounastajia. Amélien valoittava kuva näkyi muutamilla valotauluilla ja menuissa. Nautimme kahvilassa matkamme ensimmäiset créme bruleet ja säästelimme nälkää iltaa varten.
Illallinen Cile de Paris
Illallinen pilvenpiirtäjässä. Olin muutamaa viikkoa aikaisemmin varannut meille illallispöydän Ciel de Paris -ravintolasta. Ravintola sijaitsee La Tour Montparnassen huipulla 56. kerroksessa ja 210 m korkeudessa. Sieltä on loistavat panoraamanäkymät Pariisin länsipuolelle ja sieltä näkee myös Eiffelin. Varauksemme oli tässä tunnelmallisessa ja kalliissa ravintolassa illalla, auringon laskettua, jolloin koko tuikkiva Pariisi näytti kauneuttaan. Eiffel teki näyttävän 5 minuutin valoshown joka tasatunti, jolloin sen tuhannet valot välkkyivät metallista rakennettaan pitkin. Iiiiks kuinka romanttista :) Valitsimme kolmen ruokalajin illallisen tässä Euroopan korkeimmalla sijaitsevassa ravintolassa.
Valitsimme kolmesta ruokalajista molemmat alkuun klassiset hummerikeitot, mieheni valitsi vasikan pääruuaksi ja minä ajattelin kokeilla jotain muuta, koska olin lukenut erään nuoren suomalaisnaisen blogista, että vasikka oli ollut pettymys. Valitsin bouillabaisen, (tai no ei se ollut mielestäni bouillabaissea nähnytkään!). Jälkkäriksi valitsin basilikasorbeeta raparperihillokkeella ja mieheni valitsi erilaisista sorbeepalloista kootun jälkkärin. Juomaksi valitsimme täyteläisen ranskalaisen, Rhônen-alueen luomupunaviinin: Gigondas, Domaine du Grapillon d’Or - 2010, joka oli todella hyvää.
Valitettavasti valitsemani pääruokani oli todella, todella hirveä pettymys :( Valitsin skampasimpukoista valmistetun ruuan, joka piti olla bouillabaissemaiseen tapaan tehtyä! Tämän varmistin vielä tarjoilijalta englanniksi ja ranskaksi! Eteeni tuli syvä lautanen, jossa lillui vaahdotetun kuuman maidon seassa skampasimpuikoita, pohjalla oli perunan paloja ja päällä seitinnäköisiä kalapaloja! Eikä ruuassa ollut minkäänlaista makua! Ei pippuria, ei suolaa! Ja ranskalainen ruoka on tunnettua, varsinkin makuelämyksistään! Minä todella pidän siitä, sekä ihan oikeasta bouillabaisse-keitosta. Voi nyyh.
 |
| Murheenkryyni! |
Hovimestari tuli lopulta kysymään minulta, enkö pitänyt ruoastani ja mikä siinä oli mielestäni vikana. Kerroin ystävällisen rehellisen mielipiteeni, sekä kysyin tarjoilijalta asiasta, joka taas ei ilmeisesti ymmärtänyt kysymystäni. Hovimestari pahoitteli tilannetta ja lupasi välittää terveiset keittiöön. Harmitti juttu todella paljon, koska hyvä ruoka on minulle erittäin tärkeää ja tulen yleensä huonolle tuulelle huonosta ruoasta! En kuitenkaan antanut sen pilata ns. romanttista illallistamme, enkä myös senkään takia lähettänyt annostani takaisin keittiöön ja vaatinut uutta! Päätin tällä kertaa niellä tappiot ja nauttia loppuillasta. Jälkkäri oli onneksi pelastus ja pidin siitä todella paljon.
Vaikka palvelu oli salin puolella hyvää ja nopeaa, niin se tökki todella pahasti eteispalvelussa! Osaa jättämistäni vaatteista ei meinannut löytyä lainkaan, eikä narikkahenkilö osannut kunnolla englantia. Metrossa huomasimme, että vuokranantajamme sateenvarjo oli jäänyt saamatta, voi pahus :(
Perjantai 28.12.2013
Samaa katua ristiin rastiin. Päätimme suunnistaa viimeisenä päivänä keskustan alueelle. Teimme tuliaisostoksia ja kiertelimme kaupoissa. Kotiintulomatkalla oli tarkoitua käydä vaihtamassa mieheltäni saamat Guessin iPhonen kuoret oikeaan malliin, koska huomasimme myyjän antaneen väärän puhelinmallin kuoret ja ne olivat puhelimeeni liian isot. Harmiksemme olimme unohtaneet missä kohtaa erästä pitkää katua liike oli ja seilasimme sitä edestakas. Olimme nousseet yhden pysäkin liian aikaisin metrosta, ja suuntasimme poispäin :( Kuitti oli myös hävinnyt ja pientä kiukkua uhkuen pelkäsin, ettemme saa kuoria vaihdettua ja puoli kaupunkia oli kävelty niiden takia. Huh, löysimme lopulta perille ja saatiin asia hoidettua - kärsivällisyys palkittiin, sillä ehdimme kävellä jo 10 korttelia vikaan.Tyytyväisenä kävimme vielä paluumatkalla nappaamassa sushi-illallisen mukaan ja saimme nauttia vimeisen Pariisin iltamme rauhassa asunnollamme.
Lauantai 29.01.2013
Lähtö ja aasialaiset uudet "ystävät". Meillä oli lähtö Suomeen todella aikaisin: kone lähti kohti kotia aamulla klo 07.35. Ihan putkeen ei kyyti kentälle onnistunutkaan. Latasimme puhelimiimme useampia Pariisin taxi-appseja, joiden avulla yritimme kätevästi varata taksia noutamaan meitä lähtöaamuna asunnolta klo 05.30. Laitoimme pitkin viikkoa myös meiliä muutamaan taksifirmaan, koska emme saaneet minkäänlaista vahvistusta, mutta turhaan! Lopulta mieheni sai vahvistuksen kahdelle henkilölle ja kolmelle matkalaukulle tekstiviestinä viimeisenä iltana. Jännityksellä odotimme monta taksia rapun edessä meitä odottaisi. Mutta ei, EI YHEN YHTÄ... Odotimme vielä 15 minuuttia ja lopulta päädyimme siihen, että mieheni lähti hakemaan meille taksia lennosta. Onneksi melko läheltä löytyi vilkasliikenteinen katu, josta mieheni sai taksin napattua. Pääsimme hyvissä ajoin ajoissa lentokentälle ja huokaisimme helpotuksesta, ettei meille kävisi kuten tulomatkalla. Mutta kuinkas kävikään, kentällä ne ongelmat sitten vasta odottivat!Kentällä, Finnairin lähtöselvityksessä jonotti jo valmiiksi (lähtöselvityksen ollessa vielä kiinni lähes tunnin), noin 30 korealaista tavaroineen! Ensin he sotkivat vessat ja muut paikat, ja sekoittivat sen jälkeen lähtöselvityksen ja koko koneeseen nousun täysin! En ole rasisti, mutta heidän tietämättömyys, kaaoottisuus ja hemmetinmoinen sekoilu kaikessa pisti ketuttamaan oikein kunnolla!!! Kun lähtöselvitys avautui, valtasivat he paikan laukkuillaan ja omituisilla laatikkoillaan. Jokaisella oli matkassa epämääräisen näköinen teipattu pahvilaatikko, joka näytti siltä, että ne oli useaan otteeseen avattu ja sitten vähän teipillä sieltä täältä korjailtu. Korealaiset yrittivät saada näitä ihmepahvilaatikoita koneen ruumaan, mutta virkailijat eivät sitä sallineet. Koska uudet aasialaiset ystävämme eivät ymmärtäneet sanaakaan ranskaa tai englantia, he yrittivät uudelleen ja uudelleen: nostamalla teipattua laatikoitaan hihnalle yksi toisensa jälkeen. Huuuuh! Toinen virkailijoista menetti malttinsa ja kiroili ranskaksi nostellen hermostuneena käsiään. Toinen päätti lähteä paikalta reiluksi 10 minuutiksi, mikä hidasti toimintaa entisestään.
Korelaiset myös jäivät tukkeeksi check-in-alueelle saatuaan laukkunsa ruumaan - rupattelemaan ja ihmettelemään. Virkailija yritti turhaan neuvoa heitä eteenpäin kohti turvatarkastusta. Muu jono (noin 60 kanssamatkustajaa) odotti ja kiroili koko tämän ajan. Tämän jälkeen aasialaispoppoo jäi vielä 15 minuutiksi tupeksimaan odotustilan penkeille eivätkä mennet turvatarkastukseen. Miksi? Vasta kun koko porukka oli taas kasassa (teippilaatikot käsissään), jatkettiin eteenpäin. Ja niinhän siinä kävi kuin mieheni kanssa ounasteltiin, että he olivat sitten tukkimassa seuraavaksi turvatarkastusta! Ja sama rumba kuin edellisellä kerralla laatikoiden kanssa: tällä kertaa jokaiselta piti yksitellen poistaa vyöt, ottaa takit ja metalliesineet pois. Ja ohjeena pyöri ainakin 10 televisioruudulla selkeä animaatio, josta jo nelivuotias lapsikin osaa tulkita viestin - mutta ei, ei tämä poppoo. He olettivat, että kun yksi ottaa vyön pois tai avaa laukun, seuraavan ei tarvitse...
Kaaokselta olisi toki voitu välttyä jos nämä älykääpiöt olisivat voineet mennä tarkastukseen edeltä, sillä aikaa kun heidän viivyttämänsä jono olisi selvinnyt check-inistä! Mutta EI! Jokaista sai erikseen virkailijat neuvoa ja he kun eivät ymmärtäneet mitään kansainvälistä kieltä. Näiden ihanien ihmisten takia sitten oltiin myöhässä koneesta ja kaikki itselle tarkoitetut tuliaisostokset (arvoshampanjat, vintageviskit ja parfyymit) jäivät hankkimatta, koska jouduimme menemään koneeseen heti. Koneessa vielä selvisi mysteeripahvilaatikoiden sisältö: siellä oli kattiloita ja muita ruoanlaittovälineitä! Tuskin he siis olivat ainakaan makumatkalla olleet. Miehni mukaan loikanneet pohjois-Koreasta. :) Lentomme kesti onneksi vain 3 h 35 min ja kotiin pääsimme turvallisesti :) Helsingissä nuo korealaiset jatkoivat kattiloineen vielä Rovaniemelle! Sääli seuraavalle lennolle tulijoita!
Summa summarum: Pariisi yllätti jälleen positiivisesti ja päätimme matkata sinne
jälleen lähivuosina. Niin paljon jäi näkemättä, kokematta ja maistamatta. Lisäksi pidämme mieheni kanssa kaupungista todella paljon. Muutamia kuoppia ja töyssyjä (jotka kuuluvat matkailuun) lukuun ottamatta kaikki meni upeasti ja matkaa voi muistella lämmöllä. Lennolla päätimme myös, että palaamme toiseen hienoon kaupunkiin pian: Wieniin, jossa kävimme muutama vuosi sitten. Siellä oli samaa tunnetta kuin Pariisissa, vanhan ajan henkeä, josta pidän. Paris... au revoir...
Seuraava bloggaus tulee nopeammin :) Kun kiireet vihdoinkin helpottavat ja jää aikaa muulekkin kuin työlle ;)
